30.4.2013

Vappuaaton radiohaastatteluni Don Rosasta

 
 Eli tässä se nyt on ja täältä sen voi kuunnella.

Yleisenä kommenttina haastatteluun sanottakoon, että hämmennyin kovasti siitä, miten
a) ääneni ei kuulostanut tyhmältä radiossa,
b) onnistuin kuulostamaan jopa pätevältä, ja lisäksi
c) puhuin selkeää yleiskieltä ilman epämääräisiä itämurteen purskahduksia.

Kokonaisuudessaan hieno kokemus ja jälkeenpäinhän tajusin, että koska haastattelu ei liittynyt suoraan tutkimuksen tekooni, olin siis virallisesti asiantuntijana kommentoimassa Don Rosaan liittyvää uutisointia.

Tuntuupas nyt kerrassaan mainiolta.

25.4.2013

MAINOS: Tutkija radiossa vappuaattona!

Vappuaattona eli tiistaina 30.4. kannattaa kuunnella Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelmaa klo 15.05-15.55. Tarkempaa aikaa ei ole tiedossa, mutta tämän viidenkymmenen minuutin sisällä ääneen pääsee allekirjoittanut Ankka-tutkija, joka kommentoi haastattelussa Don Rosan uran loppua, kuuluisaksi päätynyttä epilogia, Disneyn surullista systeemiä olla maksamatta rojalteja taiteilijoille, Barksin ja Rosan eroja sekä omaa tutkija-faniuttaan.

Jos et jostain syystä pääse radion äärelle, ohjelma siirtyy lähetyksen jälkeen Yle Areenaan vapaasti kuunneltavaksi. Tästä seuraa linkkiä sitten myöhemmin.

© Disney

18.4.2013

Seminaarista toiseen, konferenssista kolmanteen...

Oho, jossain vaiheessa blogivierailumäärä humpsahti yli 20 000:een. Kiitokset tästä (eksymisestä).

Huhtikuu on ollut melko kiireinen kuukausi, vaikka se nyt ei aluksi siltä tuntunutkaan. Mutta jotenkin sitä vain onnistuu aina tunkemaan itsensä ties sun mihin projekteihin - kuten olen jo useampaan otteeseen valitellut - ja sitten päivät menevät juostessa ympäriinsä eri tapaamisissa.

Huhtikuun alku meni taiteen perusopetuksen järkkäämillä Taidekarnevaaleilla, joilla olin siis töissä valvomassa sanataidekoulun oppilaita. Sen lisäksi olin koostamassa sanislaisten tekstinäyttelyä ja neuvomassa, miten Aidon Sanataiteilijan pisteellä ongitaan vastaus ihan mihin tahansa kysymykseen ja kuinka Runobasaarissa saadaan aikaan mieleinen runo valmiista säkeistä.
Olisin itsekin halunnut onkia, mutta toisaalta mietin, olisinko edes keksinyt sitä yhtä ainutta oikeaa kysymystä, johon olisin kaipaillut vastausta? Tuntuu, että pää pursuu kysymyksiä alkaen jo siitä, että mitä minun piti tehdä tänään...

Viime viikolla olin oman yliopistomme järjestämässä Kirjoittamisen mahdollisuudet -seminaarissa, joka kesti kaksi päivää. Tiistain ohjelmaan kuului kasa erinäisiä luentoja ja keskiviikkona jakauduttiin pienempiin työpajoihin työstämään tekstejä. Tuli sen verran ajatuksia ja oivalluksia niin luovaan kuin akateemiseen kirjoittamiseen ja varastinpa ihan nätisti myös yhden kirjoitusharjoituksen, jota ajattelin soveltaa sanataideopetuksessa jossain vaiheessa.
Seminaarin saldona oli paljon ajatuksia, joita piti saada purkaa. Ostin itselleni heti kovakantisen A4-kokoa olevan muistikirjan, johon aloin kirjoittaa niin sanottuja aamusivuja. Aamusivut on Julia Cameronin lanseeraama kirjoitustapa, johon kuuluu kolmen A4-kokoisen sivun kirjoittaminen käsin heti herättyä. Tarkoitus on olla sensuroimatta tekstiä ja antaa kynän kulkea paperilla mahdollisimman vapaasti. Tajunnanvirtana tietenkin. Tekstiä ei saa lukea - ainakaan kahteen viikkoon kirjoittamisesta.
Ajattelin testata metodia, että saisinko tästä jonkinlaista terapiaa omaan stressiini kirjoittajana. Kun proosaa ei ehdi kirjoittaa ja tieteellistä tekstiä on pakko.

Viime viikolla pidin myös kevään tutkijaseminaariesitelmäni, jota stressasin aivan valtavasti. Jotenkin tuntuu siltä, että sitä vain rykäisee kasan luokatonta tekstiä ja väittää sen olevan osa väitöskirjaa. En tiedä, johtuuko tämä stressaaminen perfektionismistani, todennäköisesti, sillä haluaisin kirjoittaa heti kättelyssä täydellistä tekstiä.
Hah.
Seminaarissa tulikin ilmi juuri ne omat (suurimmat) ongelmani kirjoittajana. Tekstini on liian populaaria ja fani minussa pyrkii esille liian helposti. Sen lisäksi innoissani onnistun aina ilmaisemaan itseäni jotenkin epäselvästi ja hävittämään ne syy--seuraus-suhteet, mitä itse tieteellisen kirjoittamisen kursseillani peräänkuulutan joka kerta.
Mutta tämä onkin vasta ensimmäinen tekstiversioni.

(Väitöskirjaa on olemassa 92 sivua. Raakatekstiä, mutta tekstiäpä kuitenkin.)

Tämän viikon seminaari oli poikkeuksellisesti kirjallisuuden graduseminaari, jonne menin ylimääräisenä kommentaattorina antamaan palautetta eräälle opiskelijalle, joka tekee graduaan Elfquestistä. Kunhan hänen näkemyksensä ja tutkimuskysymyksensä selkiytyvät, tulossa on kiinnostava tutkielma.

Loppukevät menee myös erinäisissä tapahtumissa. Ensi maanantaina lähden siis Ruotsiin, Uppsalassa pidettävään Time & Space -symposiumiin, joka käsittelee aihetta spekulatiivisen fiktion lähtökohdista. Milla Magia ja maagisen aikamatkailun ongelmat on ohjelmassa siellä.

Heti seuraavalle viikolle eli toukokuun alkuun tuli kutsu PPCS:n kevätseminaariin Turkuun, jonne pitäisi kasata viiden sivun paperi aiheesta X. Koska en keksi mitään fiksua, kirjoitan todennäköisesti väikkärin johdannon ensimmäistä osiota, koska ohjaajani Irma sitä toivoi myös ensi kuun ohjaajatapaamiseemme. Se ehkä selkiyttäisi myös omaa ajatteluani.

Toukokuun lopussa siintää ihana NNCOREn kansainvälinen sarjakuvakonferenssi. Kollegan kanssa yhteinen esitelmäpaperimme on jo valmis ja Powerpointtikin näyttää jo aika hyvältä. Etuajassa, mutta parempi näin.

Syksynkin ohjelma alkaa hahmottua, sillä kahdesta eri konferenssista tuli hyväksyvä päätös. Syyskuussa lähden taas Oxfordiin The Graphic Novel -konferenssiin, jonne sain matka-apurahankin (jo etukäteen) Alfred Kordelinin säätiöltä. Siellä olisi tarkoitus puhua Rosan kadonneet kansat -tematiikasta Barksiin ja imperialismiin viitaten.
Lokakuussa puolestaan hyppään Tampereen junaan Topographies of Popular Culture -konferenssin merkeissä. Siellä aiheenani on Ankkalinna fantastisena välitilana.

Sain muuten myös laitokselta matka-apurahan näihin kevään reissuihin, joten saan sekä NNCOREn konferenssin, Tampere Kupliin majoituksen että Time & Space -symposiumin kustannettua. Varsin mainiota.

Kesälläkin olen taatusti jossain menossa. Vähintään nyt Finnconissa, FINFAR-tapaamisessa ja Ropeconissa, vaikka näitä ei missään vaiheessa ole lyöty lukkoon.

4.4.2013

Maaliskuussa kirjahyllyyn kerääntyi...

... useita varsin mainioita löytöjä.

Sitä tuli käytyä sekä kirpputoreilla että kirjamessuilla. Tampere Kuplii -tapahtuman ostokset listasinkin omaan merkintäänsä. Tässä seuraa lähinnä listaus siitä, mitä muuta kertyi mukaan muualta.

Kirppikset ovat siis vaarallisia paikkoja. Sitä voi päätyä kanniskelemaan mukanaan useita kiloja kirjoja, kun pääsee ovesta takaisin ulkoilmaan.
Yhdellä reissulla mukaan tarttui parilla eurolla Bill Wattersonin Lassi ja Leevi Juhlakirja 7. Hirmuisen halpa hinta, syynä irtonaiset kannet, minkä huomasin vasta kotona. Ei haittaa, koska sisältö on varsin hyvässä kunnossa. Sisältää mahtavia klassikkostrippejä, joita muistan lukeneeni jo ala-asteella.
Kaikkien pitäisi lukea Wattersonia.

Haluaisiko joku muuten alkaa tutkia Lassia ja Leeviä?

Samasta paikasta mukaan tarttui myös Star Wars: New Hope -sarjakuva vuodelta 1995. Englanniksi.

Toiselta kirppukseltä löytyi kaksin kappalein vanhaa suosikkiani, Stephen Kingiä: vanhempi Tarpeellista tavaraa ja uuden tuotannon parhaimmistoa, Tapahtumapaikkana Duma Key. Hinta--laatu-suhde varsin hyvä. Samalla kertaa mukaan sattui myös parilla hassulla eurolla Dragonologia. Yritän vaivihkaa kerätä näitä tämän tyypin kirjoja, jos niitä tulee vastaan. Erittäin käteviä korruptoida sukulaisten ja tuttujen lapsia oikeaan suuntaan.

Kolmannella kirppiksellä tein niin mahtavia löytöjä, että oksat pois. Täydellisessä kunnossa oleva Neil Gaimanin Unohdetut jumalat alle kympillä sekä kirjallisuuden kurssikirjoihin kuuluva klassikko, Bruno Bettelheimin Satujen lumous. Neil Gaimanin teos on vaikuttanut kirjoittamiseeni erittäin paljon, osin tiedostamatta. Jälkimmäinen puolestaan on teoriaosuudeltaan varsin mukiinmenevä teos, mutta jos ei halua pilata lapsuuttaan analyysilla siitä, mitä Punahilkan vaatteiden väri symboloi, kannattaa kirjan loppuosa jättää suosiolla lukematta. Niin minä tein ja selvisin lastenkirjallisuuden kurssista hyvällä arvosanalla.

Näiden lisäksi kirjakauppoihin eksyminen on ongelmallista, koska mukaan saattaa tarttua H. P. Lovecraftin Necronomicon (valitettavasti pehmeäkantisena), Kathy Reichsin Pyhät luut (pitää testata, toimiiko Temperance Brennanin hahmo yhtä hyvin alkuperäisteoksissa kuin Bonesissa), Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat yhteisnide 5-6 sekä Brian J. Robbin kirjoittama elämäkerta Johnny Depp, Kapinallinen.

Jyväskylän elämysviikon kirjamessuilla keräsin kassiini Tampere Kuplii -tapahtuman innoittamana kotimaista sarjakuvaa, jota tarjoiltiin huimaan viiden euron kappalehintaan. Tuuli Hypénin Nanna 2, JP Ahosen Puskaradio ja Jupun Baarien nainen saivat kaikki uuden kodin. Sen lisäksi löysin aivan tuntemattoman teoksen, Harri Filpan tekemän gradun sarjakuvasta, nimeltä Tiedettä ja sarjakuvaa - ruutujen kaupalla. Teoksen nimi ei tosin tunnu kertovan mitään sen sisällöstä, sillä koviin kansiin pistetty gradu kertoo sarjakuvien käytöstä mainonnassa. Ja Scott McCloudin esimerkkiä on seurattu, sillä teos on myös piirretty sarjakuvamuotoon. Otin kuitenkin kiinnostavuuden nimissä. Vitosella tietenkin.
Ja koska kympin hinta oli varsin sopiva, fanityttö osti myös hienon Game of Thrones - Valtaistuinpelin kulisseissa -kirjan, joka kertoo suositun sarjan kahden ensimmäisen kauden tekemisestä.

Joskus sitä tulee mietittyä, paljonko rahaa kirjahyllyjen sisällöissä oikein on kiinni.

3.4.2013

Lehtijuttuja Tampere Kuplii -tapahtuman jäljiltä

Näin jälkikäteen sain tosiaan kuulla miehen vanhempien kautta, että esiintymisistäni Tampere Kuplii -tapahtumassa oli puhuttu niin Aamulehden lyhyissä menovinkeissä kuin Pohjalaisessakin.
Pohjalaisen lehtijutun skannauksen onnistuin saamaan blogiin, mutta skannauksen laatu on hieman huono, pahoittelen.
Lehtijuttu löytyy myös täältä, jos siitä ei meinaa kuvan perusteella ottaa selvää.



P.S. Samainen lehtijuttu löytyi pienellä googlettamisella myös Itä-Savon nettisivuilta. Liekö ollut lehdessäkin.